🔴 Live TV: Match Update & Schedules

TÄMÄ BLOGI OLI RAKKAUDELLA RAKENNELTU

Tänään, viisi vuotta, 3209 postausta

Onpa aika hurahtanut vikkelään.

Nämä bloggarivuodet ovat olleet niin hauskaa aikaa,

vaan nyt on aika uusien tuulien,

eli tämä onkin Romulyylin viimeinen postaus.

Päätöksen blogin lopettamisesta tein jo vuosi sitten,

mutta ajattelin kuitenkin, että pidänpä vielä vuoden, että saan 5 vuotta täyteen.
(ainut, kuka päätöksestäni tiesi, oli isäntä)

Aika moni muukin bloggari on tässä lähiaikoina lopetellut bloginsa;

blogin pito, vaikka niin mukavaa,mielenkiintoista ja antoisaa puuhaa onkin,

niin toisaalta on "aika kova homma" myös.

No,miksikö minä en postailisi vähemmän ja harvemmin...
se taas ei ole "minua",

sillä olen sellainen "täysillä vaan"-persoona.

Alun alkaen aloin opetella blogin pitoa siksi,

että ajattelin kirjoitella tänne kaikenlaista itsestäni, lähinnä lapsilleni,

"piirtääkseni" kuvaa heidän äidistään myös tyttönä, naisena, ihmisenä...
("puhtaaksikirjoittaa" vanhoja päiväkirjamerkintöjäni)
..ajatellen, että joskus tulevaisuudessa,
ehkä vuosien päästä, kun on etäisyyttä kertynyt..
he niitä juttujani sitten uudelleen lukisivat,
(näihin ajatuksiin olin taas päätynyt niin, kun pohdiskelin,
että kuinka paljon noin yleisesti ottaen tulee "tunnettua" omia vanhempiaan;
miten kaikki "kulki" ja mikä johti mihinkin; miksi he tekivät omia valintojaan
joko suunnitellusti, tai elämän niitä vain asettaen...
ja tällaiset "asiat" alkava kiinnostaa iän kertyessä "yhä enemmän",
ehkäpä vielä enemmän sitten, kun niitä ei voi enään kysellä.. )

no, juu,
mutta tässä kävi kyllä niin, että enemmän sitä varsinaista tekstiä jäi "pöytälaatikkoon"
kuin tuli julkaistua,

vaikka viime vuoden vaatekaappipostauksissani
"julkisesti" jonkun verran palailinkin menneisiin vuosiin ym.
(enpä tiedä kuinka paljon lapsukaiseni sitten tulevat niitä "piilotettuja" tekstejäni lukemaan..he-hee,
mutta itselleni on ollut "terapeuttista" käydä vaiheitani läpi
ja tarkastella siten itseäni vähän kuin "sivusta", valmiiden tekstieni avulla..
....nepä tuli sitten kirjoiteltua "pois" ja jatkan eteenpäin,
keskittyen "tähän päivään"...kirjoitellen vähän siitäkin.."piiloon"...sinne pöytälaatikkoon.☺)

Vaan miksi minulle oli tullut "yllättäen" tarve kertoa omasta elämästäni,

no, se oli tullut sairauteni myötä,

todellinen tietoisuus siitä, että "tämä kaikki ei olekkaan ikuista"

ikäänkuin "läjähti" tietoisuuteeni sairaudestani kuulutuani
ja varsinkin sitten kamppaillessani sen kanssa.

Mutta nyt on siitä uutisesta kulunut ihan pian10 vuotta,
ja voin jo huokaista:

ekat 5 vuotta olivatkin yhtä myllerrystä,ja kun ne olivat kuluneet,

minulle "periaatteessa" annettiin "puhtaat" paperit,
(ja suunnilleen noihin aikoihin aloitin blogin pidon)

vaikka toisaalta takaraivooni oli kyllä syötetty,
että vasta nämä seuraavat/viimeeksi kuluneet 5 vuotta ohitettuani,

voin sanoa "selvinneeni" kaikesta..
(syövän laatu oli sellainen)
....ja nytpä siis myös nuo vuodet ovat takana päin.

En minä sairauttani ole enään aikoihin pelännyt

ja enkä ollenkaan ajattele sitä mörköä päivittäin,

tuskin nykyisin viikottainkaan,

mutta tottahan se kaikki oli ja kulkee mukanani loppuun saakka
(jos ei muuten, niin sairaudesta aiheutuneiden pysyvien vaivojen myötä)

No huh; nyt meni jo aika "syviin vesiin",

joten "kevennetään" vähän:

Pääpaino blogissani on sitten kuitenkin ollut erillaisilla tekeleilläni sekä sisustuspuolella:
eli vähän sellaista "liirum-laarumia ja hömpänpömppää"..ha-haa..

vaan, hömppää tai ei,
niin minulta kyseltiin useampaan kertaan kirjaa ompeluksistani/ askarteluistani.

Aloinkin sitten puuhastella tulevan kirjani tiimoilta; kuvaten..kirjoittaen..

Parin ihanan ja avuliaan toimittajan kanssa keskusteltuani,
*kiitos Paula ja Ilona*

ja heille kirjaraakiletta näytettyäni,

he kehoittivat minua rohkeasti ottamaan kustantamoihin yhteyttä

ja hakemaan kirjalleni painamoa

mutta enpä kuitenkaan koskaan avannut yhdenkään kustantamon ovea,

ja nyt ajatus omasta kirjasta onkin jo hautautunut unholaan..

Mielenkiintoinen projekti sekin oli, ja kaikkihan mulla on tallella,
vaan "pöytälaatikkoon" jääkööt nekin...
(hmmm...täytyy sanoa, että pöytälaatikossani alkaa olla aika tungosta..he-hee.)

Blogimatkan varrella sain yllättäen myös erillaisia, jännittäviä
(jotkut mulle vähän liiankin jännittäviä☺) "tarjouksia":
minua pyydettiin mukaan tv-ohjelmaan...
maailman kuulun sisustuskirjailjan assistentti otti minuun yhteyttä..jne..
Pääsääntöisesti en kuitenkaan lähtenyt mihinkään "rumbaan" mukaan,
jotain poikkeusta lukuun ottamatta,
mutta olen ollut tosi otettu kaikesta tuosta
ja kiitän kaikkia minuun yhteyttä ottaneita!
Kiitän myös kaikista muista sähköposteista,
mitä olenkin runsaasti saanut:
ihania yllätyksiä jokainen!

♥
Ja sitten:
Suuri kiitos kaikille blogissani vaikkapa vain satunnaisesti piipahtaneille!
ja, ihan extrakiitoksen saatte tietysti te,
niin tutuksi ja rakkaiksi tulleet vierailijat,
ketkä olette muistaneet minua jo useamman vuoden ajan lähes päivittän.
KIITOS!

Vaan:

ja niinpä "tämä oli tässä".

Rauhaa ja rakkautta,Ystävät!

♥ terveisin Riitta Sinikka ♥

Jälkikirjoitus:
Romulyyli löytyy Facebooksista,
Pinterestistä, Instagramista
ja ehkäpä päivittelen kevään tullen myös puutarhablogiani...
niin että sometus ken ties jossain määrin jatkuu...