Nina Pinzarrone
| Nina Pinzarrone | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. marraskuuta 2006 Bryssel, Belgia |
| Kansalaisuus |  Belgia |
| Taitoluistelija | |
| Pituus | 162 cm[1] |
| Valmentaja(t) | Damon Allen, Tammy Gambill[1] |
| Koreografi(t) | Logan Giulietti-Schmitt[1] |
| Aloittanut | 2011 |
| Henkilökohtaiset parhaat pisteet (ISU) | |
| Pisteet yhteensä | 215.20 [1] MM-kilpailut 2026 |
| Lyhytohjelma | 71.82[1] MM-kilpailut 2026 |
| Vapaaohjelma | 143.38[1] MM-kilpailut 2026 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Belgia | |||
| Naisten taitoluistelu | |||
| MM-kilpailut | |||
 Pronssia | Praha 2026 | yksinluistelu | |
| EM-kilpailut | |||
| Pronssia | Kaunas 2024 | yksinluistelu | |
| Pronssia | Tallinna 2025 | yksinluistelu | |
Nina Pinzarrone (s. 24. marraskuuta 2006 Bryssel) on belgialainen taitoluistelija, joka kilpailee yksinluistelussa. Hän on saavuttanut kaksi kertaa EM-pronssia. Lisäksi Pinzarronella on yksi pronssinen MM-mitali vuodelta 2026. Hänen ennätyspisteensä ovat 215,20. [1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juniorivuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pinzarrone voitti kansainvälisiä juniorikilpailuja kausilla 2020–2021 ja 2021–2022. Hän osallistui myös junioreiden Grand Prix -sarjaan vuonna 2021 ja sijoittui juniorien MM-kilpailuissa 11:nneksi vuonna 2022.[2]
2022–2023
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pinzarrone sijoittui aikuisten kansainvälisissä kilpailuissa kaudella 2022–2023 toiseksi Latvia Trophyssa. Hän kilpaili aikuisten arvokilpailuissa ensimmäisen kerran vuonna 2023, jolloin hän sijoittui Euroopan-mestaruuskilpailuissa viidenneksi ja maailmanmestaruuskilpailuissa 11:nneksi.[2]
2023–2024
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syksyn Grand Prix-kilpailuissa Pinzarrone sijoittui toiseksi Grand Prix de Francessa ja kolmanneksi NHK Trophyssa. Hän pääsi Grand Prix -sarjan finaaliin, jossa oli neljäs. Pinzarrone voitti ensimmäisen aikuisten Belgian-mestaruutensa.[2] Tammikuussa 2024 Kaunasin EM-kilpailuissa hän saavutti pronssia oltuaan lyhytohjelman jälkeen toisena kultaa voittaneen joukkuetoverinsa Loena Hendrickxin jälkeen.[3] Kauden MM-kilpailuissa Pinzarrone oli viidestoista.[2]
2024–2025
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauden Grand Prix-kilpailuissa Pinzarrone sijoittui kuudenneksi Grand Prix de Francessa ja neljänneksi Amerikan osakilpailussa. Pinzarrone uusi Belgian-mestaruutensa.[2] Tammikuussa 2025 Tallinnan EM-kilpailuissa hän saavutti jälleen pronssia pistein 191,44 edellään virolainen Niina Petrõkina ja georgialainen Anastasija Gubanova.[4] Kauden MM-kilpailuissa Pinzarrone oli seitsemäs.[2]
2025–2026
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tällä kaudella Pinzarrone jätti Grand prix -sarjan väliin. Luistelija voitti kolmannen Belgian-mestaruutensa. Tammikuussa 2026 EM-kilpailuissa hän oli neljäs. Milano-Cortinan talviolympialaisissa Pinzarrone sijoittui 15. sijalle.[2] Kauden MM-kilpailuissa Pinzarrone voitti pronssia ja teki samalla ennätyspisteensä 215,20 edellään vain japanilaiset Kaori Sakamoto ja Mone Chiba.[5]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pinzarronen isä on alun perin italialainen.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 Biograph: Nina Pinzarrone International Skating Union. Viitattu 23.9.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 Competition Results Nina PINZARRONE (BEL) ISU. Viitattu 4.4.2026.
- ↑ Hyyppä, Emma: Loena Hendrickx voitti himoitsemansa Euroopan mestaruuden 13.1.2024. Yle. Viitattu 14.1.2024.
- ↑ ISU European Figure Skating Championships 2025 - Women ISU. Viitattu 2.6.2026. (englanniksi)
- ↑ ISU Figure Skating World Championships 2026 - Women ISU. Viitattu 2.6.2026. (englanniksi)
- ↑ McCarvel, Nick: From the sidelines to the Grand Prix Final - Nina Pinzarrone's breakout season: 'I never would have thought this would happen' Olympics.com. 6.12.2023. IOC. Viitattu 13.1.2024. (englanniksi)
