Seela Sella
| Seela Sella | |
|---|---|
Seela Sella Kulttuuri- ja tapahtuma-alan Mitta on täysi -mielenilmauksessa vuonna 2021 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Seela Maini Marjatta Sella |
| Syntynyt | 30. joulukuuta 1936 Tampere |
| Kuollut | 28. syyskuuta 2026 (89 vuotta) |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Elis Sella ( 1962; 1992) |
| Lapset | 2 |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1959–2026 |
| Merkittävät roolit | Kalteva torni Sibelius |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Seela Maini Marjatta Sella (o.s. Virtanen, 30. joulukuuta 1936 Tampere – 28. syyskuuta 2026) oli suomalainen näyttelijä.[1]
Yli 60 vuotta kestäneen uransa aikana Sella näytteli monipuolisesti niin teatterissa kuin elokuvissa ja televisiossakin. Hänet muistetaan muun muassa monologiesityksistä.[2]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sella syntyi Tampereen Pispalassa.[2] Hän valmistui Suomen teatterikoulusta vuonna 1959.[1] Teatterikoulu sijaitsi Kansallisteatterin talossa ja opiskeluaikana Sella pääsi avustajaksi joihinkin teatterin produktioihin.[3]

Varsinaisen näyttelijänuransa Sella aloitti Hämeenlinnan kaupunginteatterissa, jossa hän työskenteli vuosina 1959–1961. Sieltä hän siirtyi Turun kaupunginteatteriin vuosiksi 1961–1965. Turun kaupunginteatterissa hän tapasi suomenjuutalaisen Elis Sellan, ekonomin, joka näytteli ja oli esiintynyt erityisesti opereteissa. Pari avioitui vuonna 1962 ja sai kaksi lasta, tytön ja pojan.[1]

Turusta hän siirtyi Intimiteatteriin, jossa hän työskenteli vuodet 1965–1971.[1] Helsinkiläisen teatterin tavoitteena oli tuottaa pienimuotoisempaa, modernimpaa teatteria ja Sella sai näytellä siellä paljon. Samaan aikaan hän esiintyi myös Radioteatterissa ja televisiossa.[4] Intimiteatterin perustaja Mauno Manninen[5] avioitui vuonna 1965 korkea-arvoisen natsijohtaja Reinhard Heydrichin lesken Lina Heydrichin kanssa. He erosivat lyhyen liiton jälkeen.[6] Heydrich oli holokaustin pääsuunnittelija, jota kutsuttiin Prahan teurastajaksi. Sella kertoi pohtineensa lopun elämänsä taloudellisiin syihin perustuvaa päätöstään jäädä teatteriin.[5] Sellan monimutkaisia muistoja Intiimiteatterista käsitteltiin hänen ja Michael Baranin näytelmässä Pieni maailma (2003).[7]
Juutalaiseksi hän kääntyi vuonna 1969.[1] Tätä ennen hän oli opiskellut neljä vuotta juutalaisuutta ja košer-kulttuurin tapoja rabbin johdolla.[2]
Seela Sella liittyi vuonna 1970 Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen (SDP), johon myös hänen äitinsä Hilpi Koskinen ja miehensä Elis kuuluivat.[8] Sella oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1988 vaaleissa.[1]
Intimiteatterin jälkeen hän työskenteli Radioteatterissa vuodet 1971–1975, minkä jälkeen hän jäi freelancenäyttelijäksi. Freelancerina hän alkoi tuoda miehensä kanssa esiin juutalaista kulttuuria neljällä kiertueella, joilla esitettiin lauluja, runoja ja musiikkia. Konserteissa oli mukana muun muassa Lilly Millner, musiikkia johtivat ja sovittivat muun muassa Kari Rydman ja Jani Uhlenius, runoja suomensi muun muassa Arvo Salo. Sellat esiintyivt myös ulkomailla, esimerkiksi DDR:ssä ja Unkarissa. Sellojen projektia juutalaishistorian parissa on kuvailtu kirjassa Se palaa! (2008). [1]
Sella teki ensimmäisen monologinsa 1980-luvun alussa. Annie Wobbler kertoo kolmesta naisesta.[4]
Sella työskenteli kiinnitettynä näyttelijänä Suomen Kansallisteatterissa vuosina 1990–2003[1] ja vierali siellä aktiivisesti vielä eläkepäivinäänkin.[9] Hän esiintyi muun muassa Elisabetia Helvi Hämäläisen romaaneihin perustuvissa näytelmissä Säädyllinen murhenäytelmä (1995) ja Kadotettu puutarha (1996).[4]
Vuonna 1998 Sella kutsuttiin taiteilijaprofessoriksi. Tässä roolissa hän kiersi kolme ja puoli vuotta eri puolella Suomea sijaitsevissa teattereissa jatkokouluttamalla teatterikoulua käymättömien ammattinäyttelijöitä Suomen Näyttelijäliiton pyynnöstä.[1]
Sella on näytellyt myös Tampereen Työväen Teatterissa, Teatteri Jurkassa[2] ja Espoon kaupunginteatterissa.[10][11]
Sella jäi eläkkeelle vuonna 2003. Sen jälkeen hän esiintyi muun muassa Aino Sibeliuksen roolissa Timo Koivusalon ohjaamassa elokuvassa Sibelius (2003) ja vuonna 2006 Koivusalon elokuvassa Kalteva torni. Sylvi Kekkosta hän näytteli Paavo Haavikon televisiolle kirjoittamassa monologinäytelmässä Sylvin kamari.[4]
Vuodesta 2020 alkaen Sella esitti Adolf Hitleriä näytelmässä Hitler ja Blondi.[2] Hän esiintyi myös Pamela Tolan ohjaamassa komediassa Teräsleidit (2020).[12]

Vuonna 2022 Sella teki uransa ensimmäisen tanssiroolin, kun hän esiintyi koreografi Sanna Kekäläisen nykytanssiteoksessa.[13]
Vuonna 2024 hän esiintyi filosofi Hannah Arendtina näytelmässä Eichmann – mistä yö alkaa, jossa nimiroolissa oli Timo Torikka.[14]
Vuonna 2024 Sella sai aivoinfarktin[2] ja keväällä 2026 hän sairastui nielusyöpään ja oli hoidettavana palliatiivisella osastolla.[7] Hänen viimeinen näytelmänsä oli elokuun alussa Tampereen teatterikesän Rakkauskirjeitä, jossa hän esiintyi Esko Roineen kanssa. Myös hänen viimeinen esiintymisensä tapahtui Teatterikesässä, G LiveLabin lavalla hän lausui runoja Näin unta kesästä kerran -runo- ja musiikkiesityksessä.[7]
Sella kuoli 89-vuotiaana 28. syyskuuta 2026,[1] ja hänet haudattiin Helsingin juutalaiselle hautausmaalle seuraavana päivänä.[15]
Tunnustuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Seela sai ensimmäisen Jussi-patsaan vuonna 1985.[1]
- Vuonna 1993 Sellalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.[1]
- Vuonna 1995 hän sai Ida Aalberg -palkinnon[1]
- Vuonna 2000 Sellalle myönnettiin Alfred Kordelinin säätiön tunnustuspalkinto[1]
- Vuonna 2001 hän sai Venla-palkinnon[1]
- Seelalle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 2004.[1]
- Vuonna 2007[1] Sella sai Jussi-palkinnon sivuosastaan elokuvassa Kalteva torni.[2]
- Vuonna 2009 hän sai näyttämötaiteen valtionpalkinnon[1]
- Sella vihittiin Taideyliopiston kunniatohtoriksi vuonna 2018.[3]
Valikoitu filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Seela Sellan filmografia
- Yksinpuhelu (1984)
- Entäs nyt, Niskavuori? (1987)
- Sibelius (2003)
- Kalteva torni (2006)
- Olavi Virta (2018)
- Teräsleidit (2020)
- Ääninäyttelijänä
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Se palaa! Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-32414-1
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 Mikkola, Kaisu: Sella, Elis ja Seela kansallisbiografia.fi. 30.9.2026. Viitattu 8.10.2026.
- 1 2 3 4 5 6 7 Peräsalo Laura, Jokinen Nenna: Seela Sella puhui kuolemasta ilman pelkoa – rakastetun näyttelijän ura kesti yli 60 vuotta kotiliesi.fi. 28.9.2026. Viitattu 28.9.2026.
- 1 2 Tainola, Rita: Seela Sella, 81, rakastaa yhä työtään: ”En ole koskaan sanonut, että on pakko mennä töihin” Ilta-Sanomat. 4.8.2018. Viitattu 8.10.2026.
- 1 2 3 4 Muistokirjoitus | Seela Sella näytti yleisölle ihmisyyttä ja teatterin taikaa Helsingin Sanomat. 28.9.2026. Viitattu 8.10.2026.
- 1 2 Fleming, Katariina: Jos työpaikalla on natsi, jäädäkö vai lähteä? Helsingin Uutiset. 1.10.2023. Viitattu 15.8.2026.
- ↑ Lina Manninen. Der Spiegel, 1966, nro 29. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.11.2010.
- 1 2 3 Nurmi, Teemu: "Aito Pispalan plikka murretta myöten" tamperelainen.fi. 28.9.2026. Viitattu 8.10.2026.
- ↑ Mattson, Anne: Seela Sella ja selustansa: Näyttelijän elämäkerta ja elämänkaaripsykologia (Lisensiaatintutkimus, s. 115, poliittinen historia) Valtiotieteellinen tiedekunta. 2021. Helsingin yliopisto. Viitattu 12.10.2021.
- ↑ Kansallisteatteri muistaa Seela Sellaa rakkaudella ja kiitollisuudella ja ottaa osaa omaisten suruun kansallisteatteri.fi. Viitattu 28.9.2026.
- ↑ Veistäjä, Verneri (toim.): Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 362. Helsinki: Tammi, 1965.
- ↑ Sella Seela ilona.tinfo.fi. Viitattu 28.9.2026.
- ↑ Aromaa, Jonni; Saine, Kristian: Näyttelijä Seela Sella on kuollut yle.fi. 28.9.2026. Viitattu 28.9.2026.
- ↑ Kun Seela Sellan puoliso kuoli, hän oppi, että keho toimii aina ennen mieltä Apu. 28.10.2022. Helsinki: A-lehdet Oy. Viitattu 13.2.2023.
- ↑ Fleming, Katariina: Eichmann-näytelmä pohtii pahuuden olemusta ja syntymistä Tamperelainen. 3.10.2024. Viitattu 8.10.2026.
- ↑ Numminen, Julius: Näyttelijä Seela Sella haudattiin Helsingin Sanomat. 29.9.2026. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 29.9.2026.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mattson, Anne: Seela Sella ja selustansa: Näyttelijän elämäkerta ja elämänkaaripsykologia. (Lisensiaatintutkimus, Yhteiskuntahistoria / Poliittinen historia) Helsingin yliopisto, 2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sella, Seela hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Taiteilijaelämää: Seela Sella Yle Elävä arkisto. 4.10.2007 (päivitetty 31.3.2017).
- Miten minusta tuli minä, Seela Sella Yle Elävä arkisto. 27.4.2009 (päivitetty 11.4.2012).