Siirry sisältöön

hohtimet

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Hohtimet Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Hohtimet

Substantiivi

[muokkaa]

hohtimet (33-F) (monikollinen)

  1. kirvesmiehen käyttämät erikoispihdit, joilla irrotetaan nauloja

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhoht̪imet̪/
  • tavutus: hoh‧ti‧met

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi – hohtimet
genetiivi – hohtimien
hohdinten
partitiivi – hohtimia
akkusatiivi –;
–
hohtimet
sisäpaikallissijat
inessiivi – hohtimissa
elatiivi – hohtimista
illatiivi – hohtimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi – hohtimilla
ablatiivi – hohtimilta
allatiivi – hohtimille
muut sijamuodot
essiivi – hohtimina
translatiivi – hohtimiksi
abessiivi – hohtimitta
instruktiivi – hohtimin
komitatiivi – hohtimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hohtime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hohdin-

Etymologia

[muokkaa]

mukautunut germaanisesta sanueesta (vrt. nykyruotsin hovtång, saksan Hufzange, tanskan hovtang < ’kavio’ + ’pihdit’)[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”hohtimet”.