kulkeutua

Suomi

Verbi

kulkeutua (52-F) (taivutus[luo])

1. siirtyä jonnekin (usein tahattomasti tai hitaasti) jonkin mukana tai kuljettamana; ajautua, ajelehtia

Ääntäminen

• IPA: /ˈkulkeu̯ˌt̪uɑˣ/ tai /ˈkulkeˌut̪uɑˣ/
• tavutus: kul‧keu‧tu‧a / kul‧ke‧u‧tu‧a

Etymologia

• verbi kulkea (vahva vokaalivartalo kulke- + pääte -utua)

Liittyvät sanat

• kulkeutuma, kulkeuma

Aiheesta muualla

• kulkeutua Kielitoimiston sanakirjassa