Siirry sisÀltöön

paniikki

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Paniikki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

paniikki (5-A)

  1. (psykologia) pakokauhu

ÄÀntĂ€minen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpɑniːkːi/
  • tavutus: pa‧niik‧ki

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paniikki paniikit
genetiivi paniikin paniikkien
(paniikkein)
partitiivi paniikkia paniikkeja
akkusatiivi paniikki;
paniikin
paniikit
sisÀpaikallissijat
inessiivi paniikissa paniikeissa
elatiivi paniikista paniikeista
illatiivi paniikkiin paniikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paniikilla paniikeilla
ablatiivi paniikilta paniikeilta
allatiivi paniikille paniikeille
muut sijamuodot
essiivi paniikkina paniikkeina
translatiivi paniikiksi paniikeiksi
abessiivi paniikitta paniikeitta
instruktiivi – paniikein
komitatiivi – paniikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo paniiki-
vahva vartalo paniikki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

ruotsin sanasta panik < ranskan panique < kreikan παΜÎčÎșός pohjautuen Pan-jumalan nimeen[1]

KÀÀnnökset

[muokkaa]

LiittyvÀt sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • paniikki Kielitoimiston sanakirjassa
  • paniikki Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. ↑ Suomen sanojen alkuperĂ€. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.