Gustaf Johansson

Gustaf Johansson
Turun ja Suomen arkkipiispa
1899–1930
Edeltäjä	Torsten Thure Renvall
Seuraaja	Lauri Ingman
Savonlinnan piispa
1897–1899
Seuraaja	Otto Immanuel Colliander
Kuopion piispa
1885–1897
Edeltäjä	Robert Frosterus
Seuraaja	Otto Immanuel Colliander
Henkilötiedot
Syntynyt	10. tammikuuta 1844 Ylivieska
Kuollut	24. heinäkuuta 1930 (86 vuotta) Turku
Kansalaisuus	suomalainen
Ammatti	professori, piispa, arkkipiispa
Vanhemmat	Gustaf Johansson Johanna Emilia Schalin
Puoliso	Sofia Emelie Björkman ( 1873)
Lapset	10 (Martin, Aina, Anna, Johannes, Aarne, Maria, Kustavi, Aili, Toini, ja Signe)
Muut tiedot
Koulutus	Teologian tohtori (1875)
Merkittävät teokset	Mietteitä Suomen luterilaisen kirkon asemasta (1890) Pelastusarmeija : lyhyesti esitelty (1890)
Uskonto	kristinusko
Tunnustuskunta	luterilaisuus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Gustaf Johansson (10. tammikuuta 1844 Ylivieska – 24. heinäkuuta 1930 Turku) toimi Turun arkkipiispana vuosina 1899–1930.

Elämä

Johansson vihittiin papiksi vuonna 1871, ja hän valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1874. Hän toimi dogmatiikan ja siveysopin professorina vuosina 1877–1885, silloisen Kuopion hiippakunnan (joka muutettiin myöhemmin Oulun hiippakunnaksi) piispana vuosina 1885–1897, Savonlinnan hiippakunnan piispana 1897–1899 sekä puheenjohtajana kirkolliskokouksissa. Johansson oli valtiopäivillä pappissäädyn edustaja 1885, 1888, 1891, 1894, 1897, 1899, 1900, 1904 ja 1905. Säädyn puhemiehenä hän toimi 1897, 1899, 1900, 1904 ja 1905.

Professorina Johansson kehitti alansa terminologiaa luomalla suomenkielisiä vastineita monille teologisille ammattisanoille. Piispana hän johti raamatunkäännöskomiteaa vuosina 1886–1912 ja 1893 julkaistun Kristinopin kirjoitustyötä, sekä osallistui suomen- ja ruotsinkielisen virsikirjan uudistustyöhön.

Yhteiskunnallisissa kysymyksissä Johanssonia pidettiin vanhoillisena. Hänen mukaansa naisasialiike oli pohjimmiltaan kapina Jumalan maailmanjärjestystä vastaan ja aiheutti yhteiskunnalle ja naiselle turmion. Sisällissodan sytyttyä papisto sai Johanssonilta ohjeen pysyä erillään sotatapahtumista ja pidättäytyä poliittisista puheenvuoroista. Hän piti sisällissotaa taisteluna "bolsevišmin saatanaa" vastaan. Sodan jälkeen hän julkaisi paimenkirjeen, jossa tuomitsi ankarasti punaiset ja hänen mielestään kaikki Jumalan kieltäjät pitäisi tappaa. Hänen on joissakin yhteyksissä väitetty puolustaneen myös avoimesti Suomen sisällissodassa taistelleiden naiskaartilaisten teloituksia, joita ei olisi pitänyt auttaa millään tapaa, vaan jättää ”saatanan haltuun”. Toisten lähteiden mukaan näin olisi sanonut Kuopion piispa Otto Immanuel Colliander, joka viittasi työväestöön yleisesti.

Johansson edusti teologiassaan beckiläistä biblisismiä, joka pohjautuu saksalaisen Johann Tobias Beckin teologiaan. Beckiläisyydelle tunnusomaista oli Raamatun aseman voimakas korostaminen: näkemyksen mukaan Raamattu tarjosi sisäisesti yhtenäisen pohjan kristilliselle opille ja etiikalle. Beckiläinen henki näkyi esimerkiksi siinä, että Johansson antoi aikansa kulttuuri-ilmapiiristä pessimistisen kuvan ja arvosteli voimakkaasti useita kirkollisia ryhmiä, kuten lestadiolaisuutta, Suomen Luterilaista Evankeliumiyhdistystä ja Pelastusarmeijaa. Hän vastusti myös demokratiaa eli hänelle vastenmielistä ”kansan tahtoa” ja jätti äänestämättä ainakin yksikamarisen eduskunnan alkuvuosien vaaleissa. Johanssonin ajattelussa ”kansan tahto" oli aina ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Johansson pelkäsi myös kirkon poliittista leimautumista ja tuomitsi jyrkästi tällaisen kirkon julkisen sekaantumisen politiikkaan. Valtiollinen toiminta oli Johanssonin ajattelussa velvollisuutta täyttää Jumalan tahto.

Keisari-suuriruhtinas Nikolai II:n vahvistettua Suomen suuriruhtinaskunnan uuden asevelvollisuuslain arkkipiispa Johansson lähetti papistolle 12. elokuuta 1901 yksityisen kiertokirjeen, jossa hän kehotti papistoa lukemaan kutsuntakuulutukset: ”Papin velvollisuus on lain mukaan julistaa kirkossa hallituksen antamia asetuksia, eikä hänen ole tutkiminen niiden laillisuutta. Ellei hän niitä kuuluta, asettuu hän lain ulkopuolelle ja paneutuu esivaltaa vastaan.”

Teoksia

• Pelastusarmeija : lyhyesti esitelty. O. W. Backman, 1890.
• Mietteitä Suomen luterilaisen kirkon asemasta. O. W. Backman, 1890.
• Piispantarkastuksessa Pielisjärvellä elokuulla 1891 piispa G. Johanssonin pitämät puheet. Kustantaja tuntematon, 1891.
• Laestadiolaisuus. O. W. Backman, 1892.
• Mainittavimmat ilmiöt kristillisen kirkon ja teologisen tieteen alalla kahden viime vuoden kuluessa. O. W. Backman, 1892.
• Yleissilmäys merkillisimpiin tapauksiin ja ilmiöihin kristikunnassa ja uskontotieteen alalla viime viiden vuoden kuluessa : Silmäys seurakuntain ja seurakuntahoidon oloihin Kuopion hiippakunnassa viime viiden vuoden aikana. Kustantaja tuntematon, 1892.
• Muistutuksia vanhurskauttamisoppiin ja sen käsittelemiseen. O. W. Backman, 1892.
• Seurakunnalliset olot Kuopion hiippakunnassa kahden viime vuoden kuluessa. O. W. Backman, 1892.
• Muistutuksia suomalaisen virsikirjakomitean ehdoitukseen. Edlund, 1884.
• Kirkollisia kysymyksiä. WSOY, 1894.
• Saarnoja kirkkowuoden sunnuntai- pyhä- ja juhlapäiwille : ensimmäinen wuosikerta : Wanhat ewankeliumi-tekstit. WSOY, 1894.
• Muistosanoja Kiimingin seurakunnalle piispantarkastuksesta v. 1895. Joh. Castrén, 1895.
• Saarnoja kirkkowuoden sunnuntai- pyhä- ja juhlapäiwille : toinen wuosikerta : Uudet ewankeliumi-tekstit. WSOY, 1895.
• Muutama jäähyväissana Kuopion hiippakunnan papistolle. G. Johansson, 1897.
• Muutama tervehdyssana Savonlinnan hiippakunnan papistolle. KS. kp., 1897.
• Saarnoja kirkkowuoden sunnuntai- pyhä- ja juhlapäiwille : kolmas wuosikerta : Uudet ewankeliumi-tekstit. WSOY, 1898.
• Jeesus Kristus on elämän valkeus. Kustantaja tuntematon, 1897.
• Jeesus on autuuden ruhtinas. WSOY, 1897.
• Rakkaus on lain täyttämys. WSOY, 1897.
• Pyhä uskomme. WSOY, 1897.
• Jäähyväistervehdys Savonlinnan hiippakunnan arvoisalle papistolle. KS. kp., 1900.
• Arvoisa virkaveli! WSOY, 1901.
• Herran sana pysyy iankaikkisesti : saarnoja kirkkowuoden epistolatekstien johdosta. Suomen Lähetysseura, 1914.
• Kristillinen uskonoppi, jonka luennoissa esitti Gustaf Johansson. Suomen lähetysseura, 1924.
• Kristillinen siveysoppi. Suomen lähetysseura, 1925.
• Muistelmia Antero Wilhelm Ingmanin elämästä. Suomen lähetysseura, 1927.
• Merkillisimmät ilmiöt kristillisen kirkon ja jumaluusopin alalla viimeisen pappeinkokouksen jälkeen. Kustantaja tuntematon, 1928.
• Kertomus seurakuntien ja seurakuntahoidon vaiheista. Kustantaja tuntematon, 1928.
• Raamatullisia mietelmiä. WSOY, 1933.

Postimerkkejä

Punaisen Ristin postimerkkisarjassa julkaistiin Gustaf Johanssonista punainen postimerkki 26. marraskuuta 1956. Sen arvo oli 20 markkaa, ja lisäksi maksettiin kolmen markan lisämaksu.

Lähteet

• Toiviainen, Kalevi: Kaakonkulman hiippakunta 1897–1945. Mattila, Ouri & Mäkitalo, Tuula & Peura, Esa-Matti (toim.): Kaakonkulman kapituli: Savonlinnan, Viipurin ja Mikkelin hiippakunta 1897–2004, 2004, s. 13–81. Helsinki: Kirjapaja. ISBN 951-607-135-X
• Murtorinne, Eino: Papisto ja esivalta routavuosina 1899-1906. Suomen kirkkohistoriallinen seura, Kuopio, 1964.
• Rosenqvist, G. O: Suomen kirkon murrosaikoja. WSOY, 1952.
• Juva, Einar W.: Suomen kansan aikakirjat 9. Otava, Helsinki, 1937.

Aiheesta muualla

• Murtorinne, Eino: Johansson, Gustaf (1844–1930). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Edeltäjä: Robert Frosterus

Kuopion piispa 1885–1897

Seuraaja: Otto Immanuel Colliander

Edeltäjä: –

Savonlinnan piispa 1897–1899

Seuraaja: Otto Immanuel Colliander

Edeltäjä: Torsten Thure Renvall

Turun arkkipiispa 1899–1930

Seuraaja: Lauri Ingman

Suomen pappissäädyn valtiopäivämiehet