Siirry sisÀltöön

Kiiminki

TÀmÀ artikkeli Suomen entistÀ kuntaa. Kiiminki on myös kyseisen entisen kunnan kuntakeskus ja nykyinen Oulun kaupunginosa.
Kiiminki
Kiminge
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Oulu

vaakuna

sijainti

Sijainti 65°07â€Č50″N, 025°46â€Č30″E
Maakunta Pohjois-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Oulun seutukunta
Kuntanumero 255
Hallinnollinen keskus Kiimingin kirkonkylÀ
Perustettu 1858[1]
– emĂ€pitĂ€jĂ€ Ii
Liitetty 2013
– liitoskunnat Oulu
Haukipudas
Oulunsalo
Yli-Ii
Kiiminki
– syntynyt kunta Oulu
Pinta-ala 339,02 kmÂČ [2]
(1.1.2012)
– maa 326,84 kmÂČ
– sisĂ€vesi 12,18 kmÂČ
VÀkiluku 13 320  [3]
(31.12.2012)
– vĂ€estötiheys 40,75 as./kmÂČ (31.12.2012)
Kiimingin keskustaa

Kiiminki (ruots. Kiminge[4]) on entinen Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, noin 20 kilometriÀ Oulusta koilliseen. Oulun kaupunki sekÀ Kiimingin, Haukiputaan, Oulunsalon ja Yli-Iin kunnat yhdistyivÀt vuoden 2013 alussa uudeksi Oulun kaupungiksi.[5] 1. tammikuuta 2013 tehdyn kuntaliitoksen jÀlkeen Kiiminki ja JÀÀli (entinen Kiimingin kunnan taajama) muodostavat Kiimingin ja JÀÀlin suuralueet osana Oulun suuralueverkostoa.

Entisen kunnan alueella asui lakkauttamishetkellÀ 13 320 ihmistÀ[3] ja sen pinta-ala on 339,02 km2, josta 12,18 km2 on vesistöjÀ.[2] VÀestötiheys on 40,75 asukasta/km2. Kiimingin viimeisenÀ kunnanjohtajana oli Jukka Weisell.[6]

Kiimingin naapurikunnat olivat Haukipudas, Oulu ja Ylikiiminki. Vuoden 1965 alussa lakkautettu Oulujoen kunta oli myös naapurikunta.

Kiimingin alue on kohonnut vedenpinnan ylÀpuolelle melko myöhÀÀn. Seudulta on silti löytynyt merkkejÀ merkittÀvÀstÀ kivikautisesta asutuksesta, nÀistÀ tÀrkeimpÀnÀ Linnasaaren jÀtinkirkko. Rautakaudella alueen asuttajia olivat lappalaiset, joita kainulaiset ryhtyivÀt verottamaan 800-luvulla. Lappalaisten verottaminen siirtyi 1200-luvulla pirkkalaisille. Kiimingin erÀalueet houkuttelivat myös karjalaisia, jotka katsoivat alueen kuuluvan erÀnautintaansa.[7]

Vakinaisesti seudun asuttivat savolaiset. EnsimmÀisen tilan raivasi Kiimingin kylÀÀn Olli Koppelo, jonka nimi mainitaan Ii pitÀjÀn vuoden 1555 kÀrÀjÀkirjassa. Vuonna 1570 Kiimingin kylÀssÀ oli verokirjojen mukaan 10 taloa. Uudisasutus kÀrsi venÀlÀisten ja karjalaisten hÀvitysretkistÀ, minkÀ vuoksi talonpojat muodostivat omat sotajoukkonsa Kiiminki- ja Iijokilaaksojen talollista. Joukon johtoon valittiin Ala- ja YlÀkiimingin rajalla asustanut Pekka Vesainen. KesÀllÀ 1589 Vesaisen talonpoikaisjoukko teki kostoretken Vienanmeren rannikolle ja valloitti Kantalahden kaupungin. Voittoisaa sotaretkeÀ seurasi karjalaisten kostoisku Iijokilaaksoon. Kiimingin taloista poltettiin kahdeksan, muun muassa Vesaisen kotitalo. Kun seutu liitettiin TÀyssinÀn rauhassa 1595 Ruotsiin, asutus alkoi tihentyÀ. 1770-luvulla asukkaita oli noin 600.[7]

KiiminkilÀiset saivat aluksi elantonsa kalastuksesta, metsÀstyksestÀ ja maanviljelyksestÀ. Tervanpolton kulta-aika alkoi Pohjois-Pohjanmaalla 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan jÀlkeen. KiimingissÀkin poltettiin tervahautoja ahkerasti. Tervanpolton taannuttua tilalle tulivat metsÀtyöt. LisÀksi kiiminkilÀismiehet ovat olleet kuuluisia puuastioiden valmistajia.[7]

Kiimingin kirkko
Kiimingin kunnanrajat vuoden 1960 tilastokartassa

Kiimingin seutu kuului 1400-luvun alussa perustettuun Iin emĂ€seurakuntaan. Vuonna 1691 KiimingistĂ€ tuli Iin rukoushuonekunta. Ylikiimingin tullessa kappeliksi 1732 alettiin KiiminkiĂ€ kutsua sekaannuksen vĂ€lttĂ€miseksi Alakiimingiksi. Vuoteen 1752 saakka AlakiimingillĂ€ ja KuivaniemellĂ€ oli yhteinen kappalainen, mutta sen jĂ€lkeen emĂ€kirkon papit hoitivat jumalanpalvelukset mÀÀrĂ€pyhinĂ€. Kiimingin kirkko rakennettiin Matti Hongan johdolla vuosina 1759–1760. Vuonna 1766 Ala- ja Ylikiimingille asetettiin yhtenĂ€inen kappalainen. Alakiiminki sai kappelin oikeudet 1781 ja omaksi kirkkoherraseurakunnaksi se erotettiin 1858, jolloin se myös sai nykyisen nimensĂ€. Kiimingin seurakuntaan kuuluivat aluksi kappeleina Ylikiiminki ja Haukipudas, mutta Haukipudas itsenĂ€istyi omaksi seurakunnakseen 1873 ja Ylikiiminki 1909.[7]

Asutus kasvoi voimakkaasti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa vÀkiluku oli kohonnut jo 2 000:een. Kiimingin asukasluku kasvoi 1900-luvun alkupuolella, mutta 1950-luvun vÀestönkehitys kÀÀntyi tappiolliseksi. 1960-luvulla vÀkiluku alkoi jÀlleen kasvaa. Kiiminki koki voimakkaan elinkeinorakenteen murroksen 1960-ja 1970-luvulla.[7] Vuonna 1868 kuntaan palkattiin koulumestari. Kiimingin kunnankirjasto perustettiin vuonna 1871. Vuonna 1895 Kiimingin ensimmÀinen kansakoulu avataan KirkonkylÀllÀ. Vuosina 1913, 1931, 1950 ja 1952 avattiin Huttulaan, JÀÀliin, YlikylÀÀn ja TirilÀnkylÀÀn kansakoulut. YlÀkansakoulu avattiin 1923 Hannukselaan. JÀÀliin avattiin 1934 piirikirjasto. Sotien jÀlkeen vuonna 1945 Kiimigin meijerirakennus muutettiin kulkutautisairaalaksi ja sairasmajaksi. Vuonna 1962 keskikoulu aloitti toimintansa KiimingissÀ. 1964 laajennettiin kirjaston uusiksi sivupisteiksi AlakylÀssÀ, HuttukylÀssÀ ja Hannuksessa. Kiimingin keskikoulu ja lukio yhdistettiin 1968. Vuonna 1973 valmistuivat Kiimingin uusi kunnantalo ja pÀÀkirjaston rakennus. Samana vuonna lasten pÀivÀkotitoiminta sekÀ ohjattu perhepÀivÀhoito aloitettiin.[8] Vuonna 2007 JÀÀlissÀ avattiin toinen ylÀaste, koulun nimeksi tuli Laivakankaan koulu. Vuonna 2009 KiimingissÀ avattiin ABC-liikenneasema[9] ja viidennet liikennevalot Kuusamontien ja seututie 848 risteykseen.[10] Aiemmat neljÀt liikennevalot sijaitsivat VÀlikylÀssÀ ja JÀÀlissÀ.

Vuoden 2013 alusta Kiiminki liittyi Ouluun ja muuttui yhdeksi sen suuralueista.

Kiimingin maisemia luonnehtivat tasaiset metsÀmaat ja laajat suot. Kiimingin kallioperÀ kuuluu Pohjois-Pohjanmaan liuskevyöhykkeeseen, jonka hallitsevia kivilajia ovat fylliitit. Kunnan halki kulkee niin sanottu Kiimigin liuskejakso, josta on tavattu muun muassa kupari- ja rautamalmia sekÀ volframia sisÀltÀvÀÀ scheeliittiÀ. Kunnan keskiosissa on ohuita kalkkikivikerrostumia. [7]

Maalajeista yleisin on moreeni. Soraa ja hiekkaa on etenkin Kiiminkijoen etelÀpuolella Jolosjoen varrella ja KotajÀrven seudulla. PienistÀ harjukummuista muodostuva Kiiminkijoen etelÀpuolinen harjujakso alkaa Ylikiimingin itÀrajalta ja kaartuu Kiimingin lÀpi Haukiputaan puolelle. Kiiminkijoen alajuoksulla Haukiputaan, Kiimingin ja Ylikiimingin kuntien alueella kallioperÀssÀ vallitsevat fylliitti, kiilleliuske, kiillegneissi ja kvartsi-maasÀlpÀliuske. KotajÀrven harjuesiintymÀ on lyhyt neljÀn harjun muodostelma, johon liittyy PerÀmeren rannikolle ulottuva hiekkakenttÀ. Moreeni on laajoilla alueilla turpeen peitossa. Kiimingin kasvullisesta metsÀmaasta on 50-60% kuusimetsÀÀ, mikÀ on harvinaista muuten mÀntyvaltaisella Pohjois-Pohjanmaalla. KallioperÀn kalkin ansioista Kiimingin kasvillisuus on rehevÀÀ. KirkonkylÀn pohjoispuolella on kalkkikivialuetta, missÀ kasvaa harvinaista tikankonttia. Tikankontti on myös Kiimingin nimikkokasvi.[11] Kunnan maa-alasta noin puolet on suota. SuotyypeistÀ yleisin on rÀme, mutta varsinkin kalkkialueille on runsaasti lettoja.[7]

Kiiminki on tasaista lakeutta, jossa korkeuserot ovat yleensÀ alle 10m. LÀnsiosassa maanpinta on kauttaaltaan 50m:n tason alapuolella, itÀosassa maanpinta nousee 60-70m tienoille. Vaihtelevinta maaston on KotajÀrven ja Kiiminkijoen etelÀpuolella kulkevan harjulaakson alueella. Kunnan korkein kohouma on Rukavaara (80 m) Hannuksen etelÀpuolella.[7]

KiiminkiĂ€ halkoo kaakosta luoteeseen Kiiminkijoki, joka levittĂ€ytyy paikoin puolen kilometrin levyiseksi virraksi sulkien sisÀÀnsĂ€ useita saaria. Kiiminkijoessa on monia koskia, joista huomattavin on Koitelinkoski. Kiiminkijoki kuuluu kansainvĂ€liseen Project Aqua-vesiensuojeluohjelmaan. KansainvĂ€lisestikin harvinaisena vesistöalueena Kiiminkijoki on kokonaisuudessaan sisĂ€llytetty Natura2000 –ohjelmaan.

Kunnan alueella on useita jÀrviÀ. Pohjoisrajalla olevista jÀrvistÀ KotajÀrvi, TervajÀrvi ja LoukkojÀrvi laskevat Kiiminkijokeen Haukiputaan puolella. EtelÀosan jÀrvistÀ NurmijÀrvi kuuluu Kiiminkijoen vesistöalueeseen, mutta SaarijÀrvi ja JÀÀlinjÀrvi virtaavat mereen Oulun pohjoispuolitse Kalimenojaa pitkin.[7]

Kiimingin kylien asukasluvut olivat 31. joulukuuta 2004:[12]

KyliÀ jotka kuuluvat yo. alueisiin

VĂ€kiluvun kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiÀ]

Kiimingin vÀkiluvun kehitys 1870-luvulta nykypÀivÀÀn:[8][13]

  • 1870: 1 222
  • 1880: 1 370
  • 1890: 1 666
  • 1900: 1 708
  • 1910: 1 852
  • 1920: 2 360
  • 1930: 2 504
  • 1940: 2 422
  • 1950: 2 655
  • 1960: 2 750
  • 1970: 3 001
  • 1980: 5 937
  • 1990: 8 295
  • 1998: 9 759
  • 1. tammikuuta 2002: 10 791
  • 1. tammikuuta 2003: 11 113
  • 1. tammikuuta 2004: 11 400
  • 1. tammikuuta 2005: 11 778
  • 1. tammikuuta 2006: 12 108
  • 1. tammikuuta 2007: 12 351
  • 1. tammikuuta 2008: 12 448
  • 1. tammikuuta 2009: 12 766
  • 1. tammikuuta 2010: 12 966
  • 1. tammikuuta 2011: 13 088
  • 1. tammikuuta 2012: 13 252


Hallinto ja politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiÀ]

Kunnan vaakunan vihreÀ vÀri kuvaa maa- ja metsÀtalouden valta-asemaa ja vuolinraudat kÀsityöperinnettÀ. Vaakunan laatijat ovat Olof Eriksson ja Oskari Jauhiainen. Kiimingin kunnanvaltuusto on hyvÀksynyt vaakunan 17.6.1968 ja sisÀasiainministeriö vahvistanut sen 1.10.1968.[14]

Liikenne ja infrastruktuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiÀ]

KiiminkiĂ€ palvelevat joukkoliikennelinjat 34, 35, 35N, 38, 38A, 38AB, 38B, 38J, 38JL, 38BJ ja 38Y (ajalla 12.8.2020–6.6.2021).

Palvelut ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiÀ]

KiimingissĂ€ ja sen kylissĂ€ on lukuisia ensimmĂ€isen ja toisen asteen oppilaitoksia. Kiimingin kirkonkylĂ€llĂ€ on Kiimingin lukio, Kiiminkijoen koulu sekĂ€ Kiiminkipuiston koulu. JÀÀlissĂ€ sijaitsevat JÀÀlin koulu (luokat 1–4) ja Laivakankaan koulu (luokat 5–9).

NÀhtÀvyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiÀ]

Kiimingin pitÀjÀruoaksi nimettiin 1980-luvulla lihavelli eli ohra- tai vehnÀjauhoilla suurustettu lihakeitto.[15]

Tunnettuja kiiminkilÀisiÀ

[muokkaa | muokkaa wikitekstiÀ]
  1. ↑ KIIMINGIN KUNTA kiiminki.fi. Viitattu 20.4.2012.
  2. 1 2 Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2012 1.1.2012. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.1.2013.
  3. 1 2 Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjĂ€rjestyksessĂ€ 31.12.2012. VĂ€estörekisterikeskus. Viitattu 16.1.2013.
  4. ↑ Svenska ortnamn i Finland - Institutet för de inhemska sprĂ„ken kaino.kotus.fi. Viitattu 6.4.2024.
  5. ↑ Uusi Oulu syntyi ÀÀnestysten jĂ€lkeen Kaleva.fi. 28.6.2010. Oulu: Kaleva Oy. Viitattu 28.6.2010.
  6. ↑ Ouka.fi etusivu | Oulun kaupunki www.ouka.fi. Viitattu 6.4.2024.
  7. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5
  8. 1 2 Kirkko kiiminki.fi. Viitattu 4.3.2008.
  9. ↑ Kiiminkiin uusi ABC ja S-market ABC LiikennemyymĂ€lĂ€t. Viitattu 21.5.2010.
  10. ↑ Oulun tiepiiri Toiminta- ja taloussuunnitelma 2009–2012 (PDF) Oulun tiepiiri. Viitattu 21.5.2010.
  11. ↑ Tervetuloa Kiiminkiin! kiiminki.fi. Viitattu 6.3.2008.
  12. ↑ Kiiminki web.archive.org.
  13. ↑ Tilastokeskus pxdata.stat.fi.
  14. ↑ Kiimingin kunnan vaakuna kiiminki.fi. Viitattu 14.3.2008.
  15. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitĂ€jĂ€ruoat, s. 169. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiÀ]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiiminki Wikimedia Commonsissa