WASHINGTON Ainoa varma asia presidentti Donald Trumpista on se, ettei hänen kohdallaan mikään ole koskaan varmaa.
Tämä tuntuu unohtuneen monelta tulevaisuuden ennustajalta republikaanien rökäletappion ja kongressin vallanvaihtoon päättyneiden välivaalien jälkimainingeissa.
Moni on julistanut Trumpin aikakauden loppuneeksi. Näihin ennustuksiin on kuitenkin syytä suhtautua varauksella.
Tähän on monta syytä.
Ensiksikin Trumpilla on vielä kaksi vuotta aikaa touhuta presidenttinä perustuslain suomilla valtaoikeuksilla.
Se on Trumpille pitkä aika.
Kuka muistaa vielä ”vapautuksen päivän”, jolloin Trump julisti kauppasodan koko maailmaa vastaan?
Tuo päivä oli viime vuoden huhtikuun alussa. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon:
Ensimmäiset iskut Iranin ydinlaitoksiin. Venezuelan presidentin Nicolás Maduron sieppaus. Trumpin ja Vladimir Putinin epäonnistunut Alaskan huippukokous. Karkotuksista vastaavan ICE:n kuolettavat laukaukset Minneapolisissa. Grönlannin kriisi. Varsinainen Iranin sota. Hormuzinsalmen energiakriisi. Kauppasota Kanadaa vastaan.
Nämä kaikki mahtuivat lyhyempään ajanjaksoon kuin se, joka Trumpilla on nyt virkakaudestaan jäljellä.
Trump ei myöskään hakenut kongressilta lupaa edellä mainittuihin asioihin.
Toiseksi ei ole mitään selviä merkkejä siitä, että republikaanit olisivat puolueena tosissaan tekemässä pesäeroa Trumpiin.
Presidenttipelin ensimmäisiä peliliikkeitä vaalitappion jälkeen tehneet varapresidentti J. D. Vance, senaattori Ted Cruz sekä kuvernööri Ron DeSantis uskalsivat kyllä syyttää vaalitappiosta Iranin sotaa. Yksikään heistä ei kuitenkaan tohtinut arvostella suoraan sodan aloittajaa.
Kun republikaaniedustaja Thomas Massey esitti viime viikolla puolustusministeri Pete Hegsethille virkarikossyytettä, kaikki republikaanit Masseyta lukuun ottamatta asettuivat Trumpin aseenkantajan rinnalle.
Pari päivää myöhemmin republikaaniedustajat valitsivat ärhäkän Jim Jordanin puolueen johtajaksi edustajainhuoneessa.
Jordan on entinen painija ja nykyinen poliittinen katutaistelija. Hän on Trumpin pitkäaikainen ystävä ja yksi tämän uskollisimmista liittolaisista.
Kolmanneksi vaalitulos oli laajalti protesti Trumpia vastaan, mutta kansa on edelleen vahvasti jakautunut.
Demokraateille Texasin James Talarico on uusi siloposkinen sankari, joka varasti Jumalan republikaaneilta ja valjasti uskonnon demokraattien poliittiseksi aseeksi.
Trumpin kannattajille hän on epäisänmaallisen woke-vasemmiston ruumiillistuma.
Demokraateille Michiganin Abdul El-Sayed on nouseva tähti, joka anasti oikeistolta isänmaallisuuden ja yhdisti sen vasemmistolaiseen sisä- ja ulkopolitiikkaan.
Maga-porukalle El-Sayed on epäilyttävä, väärää jumalaa palvova terrorismiuhka.
Amerikkalaisen yhteiskunnan vastakkainasettelu ei ole ohi, vaikka poliittiset mannerlaatat liikahtelivatkin välivaaleissa.
Trumpilla on yhä miljoonia syvästi sitoutuneita ihailijoita, ja heillä on yhteinen vihollinen ja yhteinen tehtävä pelastaa kansakunta radikaalin vasemmiston kynsistä.
Neljänneksi Trumpin sovinnollisuus ei välttämättä kestä pitkään.
Vaalitappion jälkeen Trump lausui muutamia sovittelevia sanoja demokraattien suuntaan. Niin hän teki myös jouduttuaan murhayrityksen kohteeksi kesällä 2024.
Sovittelua ei tuolloin kestänyt montaa päivää. Sama kuvio saattaa toistua nytkin.
Ylentämällä jyrkän siirtolaispolitiikkansa arkkitehdin Stephen Millerin kansliapäällikön virkaan Trump viesti äänestäjille, etteivät häntä kiinnosta heidän vaaleissa ilmaisemansa mielipiteet joukkokarkotuksista.
J. D. Vancen Trump puolestaan siirsi Iranin-neuvottelutehtävästä korruption vastaiseen taisteluun demokraattien johtamissa kaupungeissa. Tällä Trump osoitti, että häntä ei hetkauta äänestäjien huoli Valkoisen talon ja teknologiapomojen hämäristä kaupoista.
Trump tekee siis edelleen, mitä itse lystää.
Viidenneksi oikeusministeriöstä on tullut Trumpille henkilökohtaisen koston väline.
Juuri ennen vaaleja ministeriössä nostettiin jo kolmas syyte Trumpin lempivihollista, entistä FBI:n johtajaa James Comeyta vastaan.
Vaikka tuomioistuimet ovat ainakin osin säilyttäneet riippumattomuutensa, mikään ei estä Trumpia jatkamasta demokratian rakenteiden murentamista seuraavan kahden vuoden aikana.
Trumpilla on siis edelleen aikaa, poliittista tukea ja kannattajia. Hänellä on valtaa, eikä hän koe olevansa moraalisesti sidottu kansan tahtoon.
Hänellä on myös ilmiömäinen kyky selvitä hengissä siinä, missä muiden poliitikkojen ura olisi jo katkennut.
Kun Trump hävisi vaalit vuonna 2020 ja tahrasi kilpensä loppiaisen kongressivaltauksessa, moni julisti jo silloin Trumpin aikakauden päättyneeksi.
Sillä kertaa omat puoluetoveritkin uskoivat uuden alun koittaneen. Mutta Trump oli toista mieltä.
Vaikka häntä vastaan nostettiin neljä rikossyytettä, joista hän sai yhden langettavan tuomion, amerikkalaiset valitsivat hänet uudelle kaudelle selvällä voittomarginaalilla.
Vaikka Trump on nyt haavoittunut poliittinen eläin, rammaksi ankaksi häntä ei pidä erehtyä luulemaan. Se ei sovi hänen luonteelleen, eikä hän tule siihen muottiin alistumaan.
Viimeistä lukua Donald Trumpista ei ole vielä kirjoitettu.
Katso Ylen USA-podin uusin jakso, jossa kirjeenvaihtajat Ilmari Reunamäki ja Rosa Kettumäki pohtivat, mitä Yhdysvalloissa tapahtuu vaalien jälkeen: