Joulu meni. Jouluperhonen lenteli talossa ja pikku kissa poukkoili sen perässä.
Tapanina oli sähkökatkos. Onneksi on puuhella ja pönttöuunit.

Hyvää joulua!

Talvipäivänseisaus, lyhin päivä. Vähän jouluistakin. Ihan kuin maahan olisi ripoteltu tomusokeria. 

Vajosin muutamaksi päiväksi sängyn pohjalle. Kurja tauti kiertää kai koko perheen. Pikku kissa hoitaa jo seuraavaa potilasta. 

Koira vei minut reippaalle räntälenkille. Maisemasta oli värit kadonneet. Ihan kaunista sekin.

Ollaan lojuttu kotona koko päivä, lapsi sohvalla, iso kissa sängyssä, pikku kissa (minun) lempituolissa ja koira lattialla sohvan vieressä. Kuopus on vuorostaan kipeä.

Se tuli, ensilumi!

Kuopuksen "säätietotus": ensin tulee räntää, sitten tulee lunta, sitten tulee joulu.

Koiranilma. Talossa leijuu märän koiran haju.

Pienet hyasintin alut löytyivät pikku eteisen penkin alta. Pitäisiköhän niiden vielä olla pimeässä? Ja ehtiiköhän ne jouluksi? 

Yöllä myrskysi. Nyt olisi valtavasti lunta, jos olisi pakkanen. Lumi olisi niin kiva. Vaikka toisaalta kun on näin lämmin, ei taloa tarvitse lämmittää kovin paljon. Mutta tulisi edes pikku pakkanen.

Kirkas ilma, jäiset tiet. Meillä niiskutetaan ja kurkkukipuillaan. Ensimmäinen on toipumassa, toinen sairastaa. 

Joulukalenterista tuli rosvo.

Raahasin kymmenen ja puoli litraa maitoa kaupasta ja pesin kolme koneellista pyykkiä. Sitten purimme pimeän ja hankalan romukaapin keittiön nurkasta. Nyt on pyykkiä kuivumassa siellä täällä ja romut levinneinä pitkin poikin. Mutta mukavaa, kun remontti vähän etenee. Ja maidon pitäisi riittää viikonlopuksi.

Lapset ihailevat jouluvaloja, värikkäitä. Äiti vaan ei oikein tykkää niistä. Äidille riittäisi ihan tavalliset kynttilät ja lyhdyt. Aika tylsä äiti, ehkä sen pitää joustaa?

Tuntuu, että voisin mennä talviunille. Mutta talo on täynnä energisiä tyyppejä. Kumma ettei niitä yhtään talviuneta.

Hämärä päivä, mutta ihan hyvä: kotipäivä, pizzapäivä, saunapäivä.

Pihavaloon on tullut jotain vikaa, se ei toimi. Hyvä että on lyhdyt ja otsalamppu, viideltä on jo pilkkopimeää.

Pensaassa keikkui pieni punapipoinen ja ihmetteli voiko lehdet enää ikinä tulla takaisin.

Toissapäivänä ensimmäinen pakkasaamu. Pihalta sai pakastettuja parsakaaleja. 
Tänään taas lämpimämpää. Lämmin pimeä marraskuu.

Kukkia marraskuussa: salkoruusu, kehäkukka, unikko, ruiskaunokki.
Siivouksesta: ihan hyvä että pimenee, pölyt ei näy.

Meillä on hiipparoinut hämäriä tyyppejä, kummitus, zombi ja yksi viikatemieskin. Huh huh.

Rosmariini muutti sisälle. 
Päivänsankari on myös viettänyt päivänsä sisällä, pyjamassa, onhan syntymäpäivä ja syysloma. Lyhyt loma, mutta päivät menivät jo sekaisin, eilen tuntui lauantailta, tänään sunnuntailta. Lauantai onkin huomenna. Pitää siivota ja leipoa, sunnuntaina juhlitaan.

Olen onnistunut opettamaan kissoille, että kun lempituoliani raapii, poukkoan palvelemaan vaikka keskellä yötä, kesken unien. Voi voi tuoliani! 

Väsynyttä porukkaa, on ollut paljon ohjelmaa. 

Mukavaa että on viikonloppu, eikä tarvitse mennä minnekään. 

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Ruusu raapi seinää ja ikkunaa, ukkonen jyrisi. Aamullakin vielä satoi kaatamalla. Mutta voi miten kaunis päivä sitten tulikaan!

Jotkut odottavat lunta. Minulle sopii hyvin tämänhetkinen sää, raikasta, syksy tuoksuu. Kukkasipulitkin vielä istuttamatta.

Linnut koputtelevat ikkunoihin, ehkä niitä pitäisi alkaa jo ruokkimaan. Pikku kissa nuuskii ja kyttäilee lattiankoloja, onkohan joku hiiri muuttamassa meille?

Aurinkoista, mutta kylmää. 
Tammenperhosta on kasvanut joulukuusi, tuumi kuopus kävelyllä.

Viime jouluna taisin ajatella että joululahjat olisi hyvä olla valmiina marraskuussa...

Ikkunoista näkyy keltaista. Ja yöllä ihan mustaa. Lokakuu. Mihin syyskuu katosi? 

Kurkut pääsivät purkkiin valkosipulin kanssa. Hyviä, aika tujuja, kunnon flunssantorjuntakurkkuja! (Ohjeen nappasin täältä.)