Kukkasipuleita maahan. Lumikellojakin istutin aikaisemmin syksyllä jonnekin, mutta en yhtään muista minne. Tulee kevätyllätys!

Keittiössä elellään huonekalupaljoudessa. Sohva ja piano siirrettiin kesällä olohuoneen remontin ajaksi keittiöön. Olohuoneen seinät saatiin huokolevytettyä, mutta sitten aika ja rahat meni saunan kattoon ja olohuone on vieläkin tapetoimatta. Saunan katto sentään valmistui.

Ahdasta on keittiössä, mutta kaikki viihtyy sohvalla. Se vaan alkaa olla aika hajalla. Haluaisin verhoiluttaa sohvan uudestaan, mutta voi kissankynnet! Ehkä pitäisi vaan luopua sohvasta. Vai olisiko olemassa kissankynnenkestävää verhoilukangasta? 

Lempivillatakkini tilasin Sailalta.

 

Kylmenee. Kissan kanssa pestiin ikkunat, tiivisteltiin ja teippailtiin. 

Lattiatkin tuntuvat viileiltä. Pitäisi löytää jostain mattoja. Miten voi hukata matot? Niitä kun on vielä aika paljon...!?

 

Aika viuhuu. Alkoi aikataulut, koulut ja harrastuksiin kuskailut.  

Kaipa se tästä taas, arkirytmi.

Tänä kesänä ollaan uitettu vain varpaita.

Pieni kirsikkasato. Suurempi kuin viime vuonna.

Sisälläkin remppaillaan, huokolevytämme olkkarin. Osaan seinistä jää alle vanhat tapettikerrostumat. Uusista tapeteista käydään neuvotteluja. Kunpa jostain löytyisi tuota vanhaa sinistä tapettia!

Kesän remonttiprojekti: saunan katon korjaus. 

(Tietokone vetelee viimeisiään, opettelen bloggaamaan iPadilla. Kuvaaminen vähän kökköä...mutta ehkä tämä vielä iloksi muuttuu.)

Kuulumisia pihalta: pörisee. Mutta ei ruohonleikkuri, se hajosi. Vaan pörriäiset, joita unkarin(?)syreeni, akileijat ja apilat houkuttelevat. Koiraressu sai eilen pistoksen silmän alle, yritti kai haukata pörisijää.

Hiekkalaatikossa (tuo vaaleansininen korituolin takana) ei kukaan enää leiki. Olin ajatellut laittaa siihen mansikkaa, mutta syreeni aikoo vallata sen.

Sadepäivä. Jotkut lojuivat koko päivän, käänsivät välillä kylkeä.

Hänen Punaisuutensa on kukkinut. Sade taitaa viedä viimeisetkin terälehdet.

Kanat pääsivät pihalle. Kissa seurasi niitä pitkin pihaa, mutta ei uskaltanut mennä kovin lähelle. Vähän epäilyttäviä tyyppejä?

Yhtäkkiä on kesä, pääskyset, käki, voikukkia.
Varsinkin voikukkia.

Koira harrastaa karkailua. Se sulkee korvat ja kirmaa metsässä vapauden huumassa. Ratkaisuksi karkailuongelmaan koiralle hankittiin kymmenen metriä pitkä jäljestysliina. Nyt koira kulkee vapaana naru perässä, mutta koska se luulee olevansa kytkettynä, se tottelee hienosti. (Paitsi jos vastaan loikkaa joku jänis.)

Metsälenkillä koiran perässä roikkuu naru, narun perässä juoksee kissa.

Kevät...

Kevät!

 
Maalasin kattoa. 
Sillä aikaa pihalla rakennettiin lumidonitsi.

Olen varmaankin unohtanut kertoa kukosta? Se muutti meille jo kesällä. Se oli joutumassa pataan, mutta tulikin sitten meille vahtimaan karkailevia kanoja. Se on kiltti ja hiljainen kukko, ei oikein osaa kiekua. Mutta se ei yhtään haittaa.

Kanalassa on vielä joulukuusi. Aika kuivahtanut, mutta kanat tykkää munia sen alle, joten olkoon siellä.

Päivän asu.

Pikkueteisen katosta on pikkuhiljaa rapsuteltu kiiltelevä hilseilevä maalikerros pois. Onneksi tila on pieni. Olohuoneen katto on maalattu samalla maalilla. Siellä maali on kellastunut, mutta muuten hyvässä kunnossa. Luulenpa, että sille ei tehdä mitään.

Iski remontti-into! Pikkueteisen katto onkin kauan sitä odotellut.